Käytiin poikaystävän kanssa vähän kuvailemassa ja seikkailemassa lähimetsässä viime viikonloppuna. Innostuin ketunleivistä, inhostuin itikoista. Nähtiin orava hyppimässä oksalta toiselle ja minä kiipesin puuhun. Kun vähän siristi silmiä ei nähnyt puiden takana siintävää asvalttia ja keskittyessä lintujen lauluun autojen äänet vaimenivat. Pohdittiin, ovatko mustikat tuolla syömäkelpoisia ja ehtiiköhän niitä keräämään ennen muita. Melkein unohdin olevani kaupungissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti